Maa-ainesten ottaminen muuhun kuin omaan kotitarvekäyttöön vaatii maa-aineslain mukaisen luvan.
Maa-aineslain mukainen lupa tulee saada kiven, soran, hiekan, saven ja mullan ottamiseen pois kuljetettavaksi taikka paikalla varastoitavaksi tai jalostettavaksi.
Lupahakemuksessa esitetään tiedot luvan hakijasta ja maa-ainesten ottamisesta. Lupa on määräaikainen ja enintään 10 vuotta kerrallaan. Erityisistä syistä lupa voidaan myöntää enintään 15 vuodeksi ja kalliokiven louhinnan osalta 20 vuodeksi.
Erityisenä syynä voidaan pitää muun muassa sitä, että ottaminen kohdistuu maakuntakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa maa-ainesten ottamiseen varatulle alueelle. Maa-ainesluvan haltijan on tehtävä vuosittain luvan myöntäneelle viranomaiselle ja alueelliselle ELY-keskukselle ottoilmoitus, josta käy ilmi otetun maa-aineksen määrä ja laatu.
Ennen ottamistoiminnan aloittamista luvan haltijan tulee toimittaa hyväksyttävä vakuus, jolla varmistetaan muun muassa alueen maisemointi ja ottamisesta mahdollisesti aiheutuvien haittojen korjaaminen. Vakuudeksi kelpaa esimerkiksi pankin tai vakuutuslaitoksen antama omavelkainen takaus tai pankkitalletus, josta luvanhaltija luovuttaa talletustodistuksen vakuudeksi ympäristösuojeluviranomaiselle.
Maa-ainesluvassa tulee esittää:
- hakija, tämän yhteystiedot sekä ottamisalueen sijaintipaikka ja kiinteistötiedot
- selvitys hakijan hallintaoikeudesta ottamispaikkaan tai maanomistajan antama kirjallinen suostumus luvan hakemiseen
- ajan tasalla oleva yleiskartta 1:200 000 ja peruskartta mittakaavaltaan vähintään 1:20 000 kartta, josta ilmenevät ottamisalueen sijainti ja rajat sekä ottamisalueen sisältävään kiinteistöön rajoittuvat kiinteistöt
- ottamisalueen ja sen ympäristön kaavoitustilanne
- selvitys tieyhteyksistä ja oikeuksista
- pohjaveden pinnan ylin korkeustaso
- kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma
- selvitys naapurien kuulemisesta
- selvitys otettavan maa-aineksen laadusta ja kokonaismäärästä, käyttötarkoituksesta, vuotuisesta ottamismäärästä, ottamisalueen rajauksesta ja pinta-alasta, kaivausten ja leikkausten syvyydestä ja muodosta sekä ottamisajasta
Maa-ainesten kotitarveotto
Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos maa-aineksia otetaan omaa tavanomaista kotitarvekäyttöä varten asumiseen tai maa- ja metsätalouteen. Käytön tulee liittyä rakentamiseen tai kulkuyhteyksien kunnossapitoon. Vähäinenkin ainesten ottaminen myytäväksi vaikkapa naapurille tai tiekunnalle vaatii maa-ainesluvan.
Kotitarveotosta ottajan tulee ilmoittaa valvontaviranomaiselle ottamispaikan sijainti ja arvioitu ottamisen laajuus, kun ottamisalueesta on otettu tai on tarkoitus ottaa enemmän kuin 500 kiintokuutiometriä maa-aineksia.
Kotitarveottamisessakin ottamistoiminta tulee suunnitella ja järjestää niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus ympäristöön ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Kotitarveottoalue tulee maisemoida ainesten oton päätyttyä eli alue siistitään ja montun reunat luiskataan turvallisiksi. Jälkihoitotöiden tekeminen ehkäisee myös epävirallisten kaatopaikkojen syntymistä vanhoille maa-ainestenottopaikoille.
