Puolangalla on tapahtunut – ja paljon! Moni on varmasti kuullut Paha-Paavosta tai Askanmäen Kauniin Kaijan ryöstöstä. Nyt olemme koonneet kamalia paikkoja yhteen kierrokseen, jolloin tunnelmaan pääsee virittäytymään aivan uudella tasolla. Kierroksella on pituutta noin 120 km, jos noudattelee alkuperäistä matkasuunnitelmaa.
Tutustu myös podcast-jaksoon, jossa käsitellään Puolangan kamalaa historiaa.
1. Vanha hautausmaa, 64°52’00.9″N 27°40’33.1″E
Vanha hautausmaa sijaitsee Puolangan kirkon välittömässä läheisyydessä. Vanha hautausmaa on kaunis, metsään sijoittuva lepopaikka. Vanha hautausmaa toimi v. 1786–1890. Puolangan uusi hautausmaa sijaitsee noin kilometrin päässä Housiusniemessä. Lisäksi vanhan hautausmaan lähistöllä sijaitsee vanha viljamakasiini, joka otettiin käyttöön 1860-luvulla. Vanhaan hautausmaahan ei liity jännittäviä tai kamalia tarinoita, vaan paikka on oikeastaan kaunis vierailukohde.
Hautausmaan toisella puolella sijaitsee myös Puolanka-pirtti -museo, joka palvelee turisteja kesällä.
2. Lippolan Paha-Paavo, 65°00’07.7″N 27°27’18.4″E
Lippolan Paha-Paavo tunnetaan myös Puolangan ulkopuolella kamalista teoistaan. Tarinan mukaan kauppamiehiä pysähtyi levähtämään Lippolaan. Paha-Paavo oli porannut nukkumisaittaan reikiä, joiden kautta seivästi pahaa aavistamattoman kauppamiehen. Seivästyksen jälkeen Paha-Paavo polki uhrinsa suohon. Uhreja Paha-Paavolla oli lukuisia, jonka seurauksena Paha-Paavo lopulta mestattiin. Tarinoita Paha-Paavosta on lukuisia, mutta parhaiten tietoa on koonnut Mikko Moilanen kirjaansa Lippolan Paha-Paavo : kansantarina 1700-luvulta (1995, Gummerus).
Koordinaatit ohjaavat Pirttijärven uimarannalle, joka tunnetaan myös nimellä Paha-Paavo Beach. Pirttijärveltä on lyhyt matka myös Tiaisen torpalle, joka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde Puolangan luosteisosassa.
3. Askanmäen Kaunis Kaija, 65°03’11.6″N 27°46’05.1″E
Oli ryöstöaika ja vihovenäläiset tulivat Askanmäen ruispeltoon vahtaamaan. Kaunis Kaija ja isäntä olivat kotosalla ja toiset Niittyjärvellä heinänteossa. Isäntä pääsi karkuun köökikamarin ikkunasta, mutta emäntä jäi rappareiden vangiksi. Isäntä lähti viemään sanaa Niittyjärvelle neljän kilometrin päähän, mutta myöhästyi, ja Kaunis Kaija joutui Venäjälle vangiksi.
Kaija oli Karjalassa seitsemän vuotta ja teki ryöstäjälleen kaksi lasta. Karjalaismuorit olivat nähneet, että Kaijalla on kova koti-ikävä. Muuan muori neuvoi, milloin miehet eivät olisi paikalla ja Kaija kerkiäisi pakoon. Muorit opastivat vielä, että jos hän vetäisi havua jäljessään, niin koirankuonolaiset eivät häntä haistaisi.
Nuorempi, toisella vuodella oleva lapsi, jäi Karjalaan kätkyeen, ja sille Kaija antoi linkkuveitsen asuksi. Itse hän otti sota-aseekseen mukaan rautakoukun. Karkumatkalla Kaija söi marjat lehtineen, että ravintoa olisi paremmin, ja veti kuusen havua perässään. Kolmannen lapsen hän teki matkallaan kuusen juureen. Hän pani sammalia lapsen suuhun ja jatkoi kulkuaan.
Kun Kaija väsyi, hän meni sillan alle nukkumaan. Siellä asti ovat käyneet venäläisetkin koirineen, mutta eivät löytäneet Kaijaa. Hän pani aina nukkumaan mennessään kepin sitä ilmansuuntaa kohti, mihin matka jatkuisi. Sillä keinoin hän pääsi Askanmäkeen asti, kujan suuhun kuusten luokse.
Palospelto oli silloin karjapeltona. Kaija alkoi nimiltään luetella lehmiä, ja niin omat sormijuotot tulivat laitumella vastaan. Karjakot ihmettelivät, että mikä mumma tuolla oikein on. Isäntä-Laurille lähdettiin viemään sanaa. Askanmäessä oli jo uusi emäntä, mutta hänelle tuli lähtö. Ja Kaija eli Askanmäessä kuolinpäiväänsä asti. (SKNA 570:1; SKS KRA. Engelberg 1805; MS. 2012.)
Askanmäki on palanut kerran. Askanmäen isäntäväki riitautui Pelttarin popan kanssa ja tämä nostatti käärmeen. Kun väki oli heinässä, tuli käärme tulista vauhtia palava hiili suussaan ja sytytti Askanmäen. (SKS KRA. Railonsala Artturi 63.)
Askanmäen vaaralla on aarteita kätkettynä maahan ja kiviaitoihin. Rahoja on piilotettu, etteivät karkulaiset, jotka eivät kehdanneet työtä tehdä, saisi rahoja. Huoneiden nurkan allekin on aarteita pantu. Askanmäen alatalon kartanossa on kuulemma aitan nurkalla, ison kiven alla, lypsykiulullinen rahaa.
Askanmäen ukki sanoi eläessään, että hän on kätkenyt aarteen, jonka saa tarpeessa oleva. Aarretta on etsitty, mutta kiviaita, jonka alla aarteen luullaan olevan, on pitkä ja maahan painunut, ja etsiminen työlästä. Juhannuksen aikaan pitäisi olla katsomassa, kun savu nousee kiviaidasta. Silloin haltija polttaa aarteistaan kuonaa. (SKS KRA. Railonsala Artturi 6299.)
Vanhoilla oli uskomus, että jos raha tai arvoesine pannaan maahan ja se on siellä kolme vuotta liikuttamatta, se muuttuu aarteeksi. Ja se katoaa, jos ei laita uhria. (SKNA 573:2.)
Lähde: Kainuun tarinakartasto, 2023. 249, Askanmäki.
Askanmäellä sijaitsee myös suosittu Askanmäen kesäteatteri.
4. Vihajoki, 64°49’25.4″N 27°38’09.0″E
Noin kymmenen kilometriä eteläiseen ilmansuuntaan Puolangan kirkonkylästä on Vihajärvi. Se on saanut nimensä vihovenäläisistä. Silloin kun rajantakaiset karjalaiset kävivät Kainuuta ryöstämässä, oli Vihajärven rannalla ainoastaan yksi talo, Valtala nimeltään. Väyrylän kylän suunnalta samosi karjalaisten joukko Vihajärvelle eräänä syyskuisena päivänä. He osuivat Valtalan taloon. Hädin tuskin talonväki pääsi pakenemaan metsään. Talo ryöstettiin putipuhtaaksi ja lopuksi se poltettiin.
Vihovenäläiset ryöstivät veneet ja alkoivat soudellen etsiä Vihajärvestä Ristijärveen vievää jokea. Luonnonvoimat ovat muovaillessaan Vihajärven vesistöä aikaansaaneet sen omituisuuden, että järvestä lähtevä joki alkaa pitkän, kapean niemen kärjestä, jonka molemmilla sivuilla on joen alkua muistuttava lahdensoukka. Niemen kärjestä alkava joenniska oli vihovenäläisten kulkiessa korkeiden pajupensaiden ja murroksen peittämä, joten siitä ei järveltä katsottaessa saanut mitään selvää.
Vihovenäläiset soutelivat edestakaisin kymmenen kilometrin pituista niemien, saarien ja lahtien mutkistamaa järveä etsien lähtevää jokea. He huudahtelivat kiukuissaan: ´´Vesi mennöö, seitshemän tuloo, vaan ei yhtään lähe.´´ Soudettuaan edestakaisin vienalaiset olivat väsyneitä. Sumuisen syysillan hämärtyessä heidän oli pakko asettua levolle. He pelkäsivät paikallisten ihmisten kostoa, eivätkä he uskaltaneet mennä mantereelle, vaan he asettuivat pieneen saareen luullen siellä olevansa yöajan turvassa. Tämän saaren erottaa mantereesta vain kapea salmi.
Eräs uskalias mies oli toveriensa kanssa järvenrantametsiköstä seuraillut venäläisten puuhia. Hän ui syysyön pimeydessä hiljaa saareen ja vei vihollisten veneet ja aseet. Vienalaiset olisivat päässeet saaresta pois, ainakin uimataitoiset, mutta he huomasivat olevansa puolankalaisten saartamia, ja kun heille ei jäänyt aseita itsensä puolustamiseksi, eivät he uskaltaneet pyrkiä saaresta pois. He nääntyivät nälkään ja viluun.
Tämän surullisen tapauksen takia saarta kutsutaan Venäläissaareksi. Saaresta on kertoman mukaan löydetty ihmisten luita. Ja saarella seisoi pitkään hongittunut männynkäkkärä, jonka latvus oli painunut kumaraan, ikään kuin se tahtoisi juurelleen katsoa murhenäytelmän paikkaa. (KKA. H. W. Claudelinin kokoelma 1918-1947; SKNA 570: 1; MS 2012.)
Lähde: Kainuun tarinakartasto, 2023. 281, Vihajoki.
Vihajärvi ja Vihajoki ovat myös suosittuja kalastuskohteita. Vihajoella sijaitsee hyväkuntoinen laavu Veroahontien sillan vieressä.
5. Kiiskisvaara, 64°40’32.9″N 27°24’46.5″E
Puokionkylässä on Kiiskisvaara. Sen päällä on syvä luonnonhauta, jota kansa kutsuu Isoksi haudaksi. Se on niin syvä, että kun haudan pohjalla kasvaa suuria puita, niin latvat ovat laidan tasalla. Isonvihan aikaan ihmisiä meni hautaan piiloon venäläisiä. He sytyttivät tulen valmistaakseen itselleen ruokaa. Lähiseudulla oli venäläisiä puussa tähyilemässä. He huomasivat savun ja menivät ja tappoivat kaikki haudassa olijat. Vielä nykypäiviin asti ihmiset ovat kertoneet, että he ovat löytäneet haudan pohjalta ihmisten luita. (SKS KRA. Railonsala Artturi 7754.)
Lähde: Kainuun tarinakartasto, 2023. 295, Kiiskisvaara.
